Yrttiterapia
Kasvit ovat olleet täällä kauan ennen meitä ja aina auttaneet, opastaneet, parantaneet ja kulkeneet rinnallamme. Sydämemme muistavat ja tunnistavat ikiaikaisen liittomme kasvirohtojen kanssa. On synnyinoikeutemme - ja samalla myös velvollisuutemme - muistaa, pitää yllä ja jakaa eteenpäin tätä elintärkeää yhteyttämme kasvimaailman kanssa.
Yrttiterapiasta (kulkee myös nimillä kasvilääkintä, yrttilääkintä, kasviterapia, fytoterapia) puhutaan usein vaihtoehtolääkintänä, mutta oikeastaan se on nykyisen modernin lääketieteen esiäiti ja monet nykyajan lääkkeet ovat aikanaan eristetty kasveista. Meidän ei tarvitse valita puoliamme modernin lääketieteen ja yrttiterapian väliltä, sillä ne voivat kulkea elämässämme myös sulassa sovussa, yhdessä. On tilanteita jolloin moderni lääketiede on kultaakin kalliimpaa ja on tilanteita, joissa on kaikin puolin järkevämpää turvautua yrttiterapiaan tai muuhun luonnonlääkintään. Viisautta on erottaa nämä tilanteet toisistaan.
Kasvien kanssa työskentely kulkee verissämme, se on osa meitä. Sinun veresi kantaa muistoja ja esiäitiemme viisautta, kätesi muistavat kasvien kosketuksen. On aika juurtua takaisin kasvilääkinnän pariin.
Lähestymistapani kasvilääkintään on hyvin holistinen.
Ihmisinä olemme paljon enemmän kuin kasa elimiä jotka toimivat tietyllä tavalla ja Kasvit taas ovat paljon enemmän kuin niiden vaikuttavat aineet. Nykyaikaisessa kasvilääkinnässä usein unohdamme herkästi kokonaiskuvan. Niin kuin meillä on pikaruokaa ja pikamuotia, nykyään on myös pikaherbalismia, sillä janoamme pikaratkaisuja kaikessa. Olemme irrottaneet kaikki mahdolliset palat elämässä toisistaan ja unohtaneet, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Useimmiten kokonaiskuva on paljon tärkeämpi kuin jokin yksittäinen yksityiskohta. Siksi yrttierapiassakin ihminen tulee ottaa huomioon uniikkina kokonaisuutena - ei yksi rohto ihmeitä tee jos muuten kaikki asiat elämässä ovat rempallaan ja elämme epäkunnioittavasti omaa kehoamme ja ympäristöämme kohtaan.
Vedämme monta mutkaa suoraksi "käytä tätä yrttiä tähän vaivaan" -tyyppisellä yrttiterapialla, jota näkee nykyään paljon etenkin sosiaalisessa mediassa. Oireisiin tulisi suhtautua suunnannäyttäjinä - ne kertovat meille tarinaa siitä, että jokin mitä teemme / miten elämme / mitä syömme jne. ei toimi meille sellaisenaan. Meidän ei siis missään nimessä tulisi ainoastaan hoitaa oireita pois (toki voimme niitä helpottaa), vaan selvittää niiden juurisyy. Kun juurisyy on tiedossa, voimme puuttua siihen, ja se taas usein vaatii jonkinasteista elämäntapamuutosta. Kun haluamme pysyviä tuloksia, pikaratkaisuilla ei pitkälle pötkitä.
Esimerkiksi alakulomme voi johtua siitä, että olemme väsyneitä kun emme saa iltaisin unta sillä hermostomme käy ylikierroksilla päivän tapahtumista, tai se voi johtua siitä, että olemme eläneet viimeiset 10 vuotta elämää, joka tuntuu sielussamme väärältä. Emme voi antaa näihin kahteen täysin erilaiseen tilanteeseen samaa yleispätevää neuvoa. Vaikka kuinka joisit kuismateetä iltaisin, se ei auta jälkimmäiseen tilanteeseen vaan sinun on pakko muuttaa jotain elämässäsi, jotta saat elämänilosi takaisin.
Yrttiterapian harjoittajana saan olla ikuinen nöyrä opiskelija, sillä jokainen päivä on uusi mahdollisuus oppia lisää. Opiskelua vieläkin tärkeämpää on tutustuminen, tietämistä tärkeämpää tunteminen. Ei ole väliä kuinka paljon kirjaviisautta meillä on yrteistä, jos suhteemme ympäröivän luonnon kanssa on heikko. Kunnioitus ja nöyryys luontoa kohtaan sekä vastavuoroinen suhde Maan kanssa on kivijalka, johon yrttiterapian harjoittamisen tulee perustua. Yrttiterapia on yhteyttä omaan kehoomme, muihin eläviin olentoihin ja koko ekosysteemiin.
Kun olet valmis ottamaan radikaalin vastuun omasta itsestäsi, terveydestäsi ja elämästäsi, suosittelen lämpimästi tutustumaan yrttiterapiaan. Se on tärkeä taito, jonka arvo tulee korostumaan entisestään tulevaisuudessa. Kun osaamme luonnonmukaisesti hoitaa itseämme, läheisiämme sekä eläimiämme, voimme seistä tukevammin omilla jaloillamme. Se tuo meille voimaa, varmuutta, viisautta ja väkevyyttä.
Miten minusta tuli yrttiterapeutti?
Aloitin yrttiterapian opiskelun vuonna 2018, kun kiinnostukseni kasveihin lisääntyi. Olin jo vuosia valmistanut suurimman osan käyttämästäni kosmetiikasta itse ja syvempi kiinnostukseni kasveihin syttyi varmaankin alunperin sitä kautta. Tosin jo pienenä samoilin metsissä ja etsin ketunleipiä, mustikoita ja puolukoita välipalaksi. Muistan tunteneeni suurta innostusta siitä, että voimme vain kävellä metsään ja se tarjoaa meille antimiaan. Rakastin maistella happamia pihlajanmarjoja ja kirpeitä ketunleipiä - etsin jatkuvasti uutta maisteltavaa. Muistan myös olleeni hyvin tarkka siitä, että tunnistin varmasti kaiken mitä söin - tiesin jo silloin, että metsän edessä on oltava myös nöyrä. Myöhemmin koulussa biologia oli pitkään yksi lempiaineistani ja joskus muistan haaveilleeni myös biologin urasta.
Yrttiterapian opiskelut aloitettuani kasvit veivät minut mennessään. Kun aloin valmistaa omia tinktuuroita ja teesekoituksia, käteni muistivat mitä tehdä, vaikka se oli uutta minulle tässä elämässä. Tunsin "tulleeni kotiin" ja vannoin hiljaa mielessäni, että aion jatkaa tällä polulla lopun elämääni - työskennellä Kasvien parissa.
Vaikka tärkeintä minulle on olla konkreettisesti tekemisissä kasvien kanssa ja oppia kasveilta itseltään tarkkailemalla, hiljentymällä ja läsnäolemalla, minussa on myös ripaus nörtin vikaa. Rakastan lukea alaan liittyvää kirjallisuutta, seurata dokumentteja, osallistua luennoille ja opiskella lisää. Minua kiehtoo se ajatus, etten koskaan voi tulla valmiiksi - aina löytyy uutta opittavaa ja tutkittavaa, uusia näkökulmia ja lähestymistapoja. Tärkeintä on pysyä nöyränä, avoimena ja kuunnella.
Omalla työlläni haluan herättää kasvilääkintää henkiin ja tuoda sitä kaikenlaisten ihmisten arkipäivään. Samalla koen tärkeäksi herätellä ihmisiä muistamaan, että myös me olemme osa luontoa ja ympäristön hyvinvointi vaikuttaa suoraan omaan hyvinvointiimme. Kasvilääkinnän kentälle haluan omalla panoksellani tuoda enemmän holistisuutta sekä permakulttuurillista ja regeneratiivista lähestymistapaa.
Rakastan niitä tilanteita, kun ihmiset itse oma-aloitteisesti tulevat kysymään minulta apua tai neuvoja kasvilääkintään liittyen tai pyytävät minua esimerkiksi poimimaan heille yrttejä. Silloin tunnen itseni arvokkaaksi, kun saan auttaa minulle merkityksellisen asian parissa.